Asiantuntijat: Käsitelty ero on uuden suhteen onni
Uusparisuhde eroaa ensisuhteesta siinä, että ainakin toisella on jo kokemusta suhteen päättymisestä. Käsittelemätön ero voi painaa suhdetta vielä vuosien jälkeen.
Uusparit ovat usein onnellisia ja tahtoa täynnä. Elämän haasteet voivat kuitenkin uuvuttaa optimistisimmankin parin. Kun uusparisuhde kriisiytyy, taustalla on ainakin toisen osapuolen kokemus, että liitto voi todellakin päättyä eroon. Ehkä tämän tiedostaen moni uuspari turvautuu terapiaan.
Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo
Tietoisuus terapiatyön hyödyistä on kasvanut. Parit saattavat hakeutua pariterapeutin vastaanotolle jo siinä vaiheessa, kun suhde on tuore ja uusperheeseen ryhtymistä vasta harkitaan. Avun hakeminen ei myöskään enää ole naisten töitä, vaan myös miehet ovat nykyisin asiassa aktiivisia. Usein terapeutille hakeudutaan keskustelemaan uusperheen vanhemmuuteen liittyvistä kysymyksistä, sanoo Suomen Uusperheiden liiton toiminnanjohtaja, perheterapeutti Kirsi Heikinheimo. Toinen tyypillinen syy on ex-kumppanin voimakas läsnäolo joko pitkittyneen erokriisin vuoksi tai siksi, ettei uuden suhteen rajoja ole tehty selviksi.
Jos toinen on tottunut käsittelemään kiistat perheen sisällä ja toinen puhumaan niistä muidenkin kuin puolison kanssa, syntyy helposti parisuhdekulttuurien ristiriita. Myös tunneilmaisuissa voi olla suuria eroja.
On alettu ymmärtää, miten paljon erilaiset parisuhteen mallit ja parisuhdekulttuurit vaikuttavat uusperheessä puolisoiden elämään. -Kirsi Heikinheimo-
Parisuhteen mallit ja erilaiset toimintakulttuurit periytyvät suhteeseen paitsi lapsuudenperheistä, myös puolisoiden aiemmista parisuhteista. Toinen esimerkiksi pidättelee tunteitaan ja lopulta kuormituksen kasvettua räjähtää, toinen puhuu asiat halki jo aiemmin. Ensisuhteissakin käsitellään näitä kysymyksiä, mutta uusparisuhteissa niihin liittyy enemmän elettyä historiaa ja ainakin toisella puolisoista kokemus suhteen päättymisestä.
Lapsi heijastaa vanhemman tunteita
Pekka Larkela
Uusparisuhdetta voi kuormittaa myös lasten käytös. Jos lapsi vastustaa voimakkaasti vanhempansa uutta suhdetta tai kumppania, ongelman juuret ja siten ratkaisut löytyvät kuitenkin jostain muualta kuin parisuhteesta. Tällaisessa tapauksessa lähtisin tutkimaan biologisen vanhemman ja lapsen suhdetta, sanoo perheterapeutti, Suomen Uusperheiden Liiton entinen toiminnanjohtaja Pekka Larkela.
Myös lapsen iällä on merkitystä. Jos kyse on teini-ikäisestä, jo kodin piiristä erkaantuvasta lapsesta, on luonnollista, ettei hän enää kiinny uuteen aikuiseen vanhemman roolissa. Pienen lapsen asema perheessä on erilainen ja hän kyllä kiintyy, jos hänellä on lupa niin tehdä.
Aina lapsen ja uuden sosiaalisen vanhemman kemiat eivät kohtaa, ja se vaikeuttaa suhteen luomista. Uusi kumppani voi myös olla lapselle helppo syntipukki erilaisten ongelmien käsittelyssä. Joskus lapsi taas reagoi, koska toinen biologinen vanhempi ei hyväksy entisen puolisonsa uutta suhdetta.
– Tällöin lapsi on kuin marionettinukke, joka välittää entisen puolison tunteita perheeseen, Larkela kuvailee.
– Vanhemmalla myös voi olla tarve hyvitellä eroa lapselle, ja silloin vanhemman tunteet sotkevat lapsen tunteita, Kirsi Heikinheimo lisää.
Tunteista puhuminen avoimesti, lapsen iän ja perheen tilanteen huomioiden, on parasta, mihin vanhemmat tässä tilanteessa voivat ryhtyä. Sama pätee tietysti myös aikuisten väliseen suhteeseen: puhumalla pääsee parhaiten eteenpäin -Pekka Larkela-
Kelpaanko minä sinulle
Parisuhteen kiistoissa on usein taustalla kysymys siitä, kelpaanko minä. Pelätään hylätyksi tulemista, sitä, että ei riitä toiselle. Uusperheessä aiemman eron kokemus voi vahvistaa tätä pelkoa: onhan ero tullut ennenkin, miksei tälläkin kerralla?
Parasta uusparisuhteen pohjustusta on edellisen eron käsitteleminen hyvin ja loppuun. Jos jokin tunne pitää kiinni menneisyydessä – olkoonkin negatiivinen tunne – on vaikeampi jatkaa elämässä eteenpäin.
On jossain määrin makuasia, käsitelläkö erokokemusta suhteen sisällä vai jonkun ulkopuolisen kanssa. Pekka Larkela sanoo, että asioiden jakaminen ulkopuolisen kanssa voi olla merkki parisuhteen alkavista ongelmista.
Jakamisesta ja läheisyydestä kannattaa pitää kiinni vaikeiden asioiden äärellä, mutta myös ihan tavallisessa arjessa. Se, että lakkaa jakamasta asioita puolisonsa kanssa, johtaa etääntymiseen. Jos taas ei enää ole puolison kanssa samalla kartalla, voi olla, ettei enää löydäkään toisen luo. Etääntyminen tarjoaa myös mahdollisuuden sille, että jompikumpi löytää toisen rakastetun.
Kaikilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, ja joskus on viisainta valita ero. Joidenkin ilmiöiden kohdalla on täysin perusteltua päättää luovuttaa ja erota. Tällaisia ovat esimerkiksi perheväkivalta tai hoitamaton päihde- tai seksiaddiktio.
Muuten kaikki kivet kannattaa kääntää, koska on kyse suhteesta, jonka on itse valinnut ja jonka on halunnut kestävän. Mutta jos avun hakeminen ei tuota riittävää tulosta eli tilannetta, jossa on hyvä olla, ei kannata uhrata itseään – edes lasten vuoksi. Uhrautuminen rakentaa tietä vain katkeroitumiselle.
– Jos suhteen osapuolilla on tahto pyrkiä ymmärtämään toista ja auttaa toista ymmärtämään, voi vaikeasta tilanteesta vielä löytyä tie riittävän hyvään yhteiseen elämään, Kirsi Heikinheimo sanoo.
Kaipaatko tukea uusparisuhteen haasteisiin?
Tukea voi ja kannattaa hakea ennen kuin ongelmat kasautuvat liian suuriksi. Hakeudu kumppanisi kanssa uusperheille suunnattuihin valmennuksiin tai vertaisryhmiin. Katso oman alueesi StepApp-valmennukset tai vertaisryhmät ja uusperhetapahtumat. Voit myös tutustua videoon uusperhe-elämästä uusperheellisten ja asiantuntijoiden kertomana.