Vuoroasuminen on uusi normi -lasten ja nuorten kokemuksia

Yksi tyttö katsoo suoraan kameraan ja toinen tyttö huutaa kameraan katsovan korvaan.

Hyvät suhteet vanhempiin ovat lasten ja nuorten mielestä tärkeämpi asia kuin asumismuoto sinänsä, ilmenee Minna Murtorinne-Lahtisen nuorten vuoroasumista käsittelevästä tutkimuksesta. Lapsen kannalta onnistuneessa vuoroasumisessa on tärkeää joustaa ja kuunnella lapsen yksilöllistä mielipidettä, Lahtinen kertoo.

Viikonloppuisät ja –äidit alkavat käydä harvinaisiksi, sillä eron jälkeen vuorotellen molemmilla vanhemmilla asuvien lasten määrä on kasvussa. Tilastokeskuksen mukaan vuosittain tehdään noin 2600 tapaamissopimusta, joissa lapsi on vähintään 40 prosenttia ajasta kummankin vanhemman kanssa. Vuonna 2016 toteutetussa kouluterveyskyselyssä 11 prosenttia 8- ja 9-luokkalaisista kertoi vuoroasuvansa.

Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo sekä vuoroasumista lasten ja nuorten kannalta tutkineet Hannariikka Linnavuori ja Minna Murtorinne-Lahtinen ovat tehneet yhteistyönä projektia, jossa vuoroasuvien lasten maailmaa avataan aikuisille ja asiantuntijoille. Perhesuhteiden lisäksi asumisjärjestely on mitä suurimmin myös käytännön kysymys. Vuoroviikkojärjestelyyn tuovat omia sävyjään koulumatkat, kaverisuhteet, harrastusasiat, tilankäyttö kotona ja taloudelliset resurssit, pohtivat asiantuntijat. Vuoroasuminen on tällä hetkellä se asumismuoto, jota eron jälkeen useasti suositellaan.

Kirsi Heikinheimo pitää kahvikuppia ja katsoo kameraan.
Kirsi Heikinheimo

Usein kuulee sanottavan, että vuoroasuminen ei sovi pienille lapsille. Kirsi Heikinheimo ei asettaisi jyrkkiä ikärajoja, vaan suosittelee miettimään asiaa tapauskohtaisesti. Lapset kun ovat erilaisia yksilöitä – samassa perheessäkin.
Pieni vauva voi olla imetyksen ja molemminpuolisen symbioosin vuoksi kiinni äidissään, mutta toisaalta Heikinheimo on tavannut paljon isiä, joilla on hyvin läheinen, vahva kiintymyssuhde jo vauvaikäiseen. On vaikea ottaa ehdotonta kantaa, minkä ikäinen voi vuoroasua. Näkisin kuitenkin, että lapsen on tärkeää rakentaa suhdetta kumpaankin vanhempaansa. Ihan pienimmille tärkeintä on turvallisuus ja levolliset olot. Vauvan tarpeet menevät edelle.

Pääsääntöisesti lapsen pitää pystyä kannattelemaan poissaolevaa vanhempaa mielessään erossaolon ajan. Tämä on sitä helpompaa, mitä vanhempi lapsi on. Pienelle lapselle viikon erossaolo vanhemmasta olla tuskallista, mutta teini-iän kynnyksellä oleva voi pärjätä hyvin kaksikin viikkoa. Iän lisäksi on otettava huomioon, että lasten temperamenteissakin on eroja. Sopeutuvainen lapsi solahtaa helposti perheestä toiseen, toinen kärsii siirtymistä, kolmas ei kestä olla erossa turvallisimmaksi kokemastaan vanhemmasta. Yksilölliset ratkaisut ovat suositeltavia. Pienelle vuoroasujalle voisi sopia vaikka tapaamisen toisen vanhemman kanssa vuorojakson ajaksi. Pakettina lapsia ei pidä käsitellä, muistuttaa Kirsi Heikinheimo.

Lasten ja nuorten kokemuksia vuoroviikkoasumisesta

Hannariikka Linnavuori teki reilut kymmenen vuotta sitten väitöstutkimuksensa vuoroasuvien lasten kokemuksista. Nyt hänellä on käsissään harvinainen pitkittäistutkimuksen aineisto: hän on haastatellut uudelleen kuusitoista 20:sta alkuperäiseen tutkimukseen osallistuneesta lapsesta, nyt nuoresta aikuisesta.

Hannariikka Linnavuori katsoo suoraan kameraan.
Hannariikka Linnavuori

Hannariikka Linnavuoren haastateltaville tärkeä asia oli tunne kodista, kotona olemisesta. Se liittyi vahvasti ihmissuhteisiin. Ne lapset, joilla oli hyvä ja vahva suhde vanhempiin jo ennen vuoroasumista, kokivat helpommin molemmat kodit omiksi kodeikseen. Aikuisiän haastatteluissa nousi myös esiin sisaruuden merkitys. Haastatellut nuoret toivoivat esimerkiksi, että harrastusvälineet voisi käydä tarpeen mukaan hakemassa toisesta kodista eikä niitä tarvitsisi kuljettaa mukana. Myös mahdollisuus tavata joustavasti kavereita ja sukulaisia kummastakin kodista käsin oli nuorista tärkeä.

Kotien välimatka teki asioista joko helppoja tai sitten vaikeita. Tavaroiden unohtuminen ei haitannut, jos ne oli helppo käydä hakemassa toisesta kodista, Hannariikka Linnavuori sanoo.

Vuoroviikkojärjestely koettiin varsin toimivaksi, ja yhtä lukuunottamatta kaikki valitsisivat myös omalle lapselleen vuoroasumisen. Asumisjärjestelyä kannattaa miettiä ja tarpeen mukaan päivittää aika ajoin lapsen kasvaessa, sillä lapsen toiveet ja tarpeet muuttuvat. Ei ole harvinaista, että lapsi vaihtaa asumismuotoa, Linnavuori lisää.

 

Hyvät suhteet vanhempiin olivat nuorten mielestä tärkeämpi asia kuin asumismuoto sinänsä

Minna Murtorinne-Lahtinen nojaa käteen ja katsoo kameraan.
Minna Murtorinne-Lahtinen

Minna Murtorinne-Lahtinen on haastatellut kahtakymmentä 13-21-vuotiasta yhden ja kahden kodin asujaa heidän kokemuksistaan asumisesta eron jälkeen, hyvinvoinnistaan ja vanhemmuudesta. Oma tila, lyhyet etäisyydet, riittävät omat tavarat ja arvostava ilmapiiri olivat nuorille olennaisia asioita.

Lasten väliset erot aineistossani olivat suuria. Toiset kokivat, että perhekulttuuri rikastuu vuoroasuessa ja omalla asenteella voi aktiivisesti rakentaa omaa hyvinvointiaan. Toisia siirtymät stressasivat ja vanhempia tuli kovakin ikävä, kertoo Minna Murtorinne-Lahtinen.

Koteihin asettumista helpottivat hyvät suhteet biologisiin vanhempiin ja se, ettei sosiaalistenkaan vanhempien kanssa ollut konfliktia.

Aikuinen, mieti omia tunteitasi

Myös aikuisten temperamenteissa on eroja, ja jos lapsen ja uuden aikuisen tapa kiintyä ja lähestyä toista on kovin erilainen, perhesuhteiden rakentamisessa pitää tehdä töitä. On hyvä ymmärtää, että kiintymyssuhteet muodostuvat uusperheessä eri tavoin kuin ensiperheessä. Uusperheeseen siirtyvällä lapsella on jo opittu malli kiintyä ja osoittaa sitä, Kirsi Heikinheimo sanoo.
Jos uuden vanhemman temperamentti on pidättyväinen ja lapsi taas on iholle pyrkivä, voi aikuinen huomaamattaan olla torjuva. Lapsen tulkintana sama tilanne voi olla, että aikuinen ei pidä hänestä. Aikuisen pitää tässä kohtaa havahtua ja ajatella: mitä minussa herää, kun tuo lapsi tulee tontilleni.

Nainen meditoi sohvalla samalla kun 10-vuotias tyttö hyppii sohvalla

Sekä Linnavuoren että Murtorinne-Lahtisen aineistossa on tapauksia, joissa vuoroasumisesta on luovuttu. Syitä on ollut monenlaisia: jatkuva riitely toisen vanhemman kanssa, teiniksi kasvaneen lapsen oman tilan puute, lukiolaisen toive saada suorittaa opintonsa yhden katon alla asuen. Joskus syynä olivat vanhemman elämänhallinnan ongelmat tai muutto toiselle paikkakunnalle. Huomasin, että lapsuusajan haastatteluista oli mahdoton ennustaa, kenellä vuoroasuminen jatkuisi aikuisikään saakka. Ennustamattomia muuttujia on paljon, Linnavuori sanoo.

Lasta kuunteleva, joustava järjestely on lapsen kannalta paras. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta, jolle ollaan rakentamassa hyvää loppuelämää, Kirsi Heikinheimo sanoo.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Suomen Uusperheiden Liiton jäsenlehti Supliikissa 1/2019.

Artikkelin kuvituskuvat: Shutterstock (Image(s) used under license from Shutterstock.com/ Kuvia käytetään Shutterstock.com -palvelun luvalla)

‹ Takaisin